Kuvaus

Avainsanat: tähti, yö, luonto, luontovalokuvat

Valtavan suuri lintu, varmaan se toissa yönä huuhaillut lapinpöllö häilähtää valopiirin yli. Minulle kasvaa tunne, että siinä on merkki tai viesti tai vihje.

Alaspäin katsoessa kohtaan silkkaa pimeyttä, ylhäällä koko kimmeltävän kaikkeuden. Ajattelen kaukaisten maailmojen valon ja pimeyden kuumuutta ja kylmyyttä ja kaiken tappavaa säteilyä.

Ajattelen hengitysilman suojaamaa maapalloa, jonka kotitähden varjon puolella pöllöt ja onnensa kadottanut mies puuhaavat omiaan.

Jorma Luhta viettää tähtihetkiä öisessä metsässä, tarkkailee luontoa ja ihmismielen pohjia. Pureva kylmyys, pimeys ja pohjoiset erämaat kaukana teiden ja taajamien valosaasteesta luovat kehyksen kameran vangitsemille taivaanvaloille ja tarinalle, joka koskettaa syvältä.

Jorma Luhta on kuvan ja sanan taituri. Tähtiyöt-kirjallaan hän lunastaa jälleen kerran paikkansa suomalaisen luontovalokuvan huipulla ja tiheätunnelmaisena kertojana.