Avainsanat: mytologia, suomalais-ugrilaiset kansat, kansanusko, maailmankuva, myytit, šamanismi, palvonta, rituaalit, uhrit, kansanperinne, kansanrunous, kansanrunot, kertomarunot, loitsut, runonlaulu, kosmologia, maailmankaikkeuden synty, luomiskertomukset, jumalat, sankarit, tuli, naiseus

Maailman muna, sampo, lintukoto, sankarihahmoja synnyttävä neitsyt, jumalten pidot ja Tuonen tyttö. Itämerensuomalaisten kansojen kertovien laulujen mielikuvat ovat iki- vanhoja ja kiehtovia.

Itämerensuomalaisten mytologia johdattaa lukijansa kalevalaisen runon lisäksi shamanistiseen sielukäsitykseen, suomalaisten geneettiseen perimään ja muinaisten kulttuurien monimuotoiseen vuorovaikutukseen. Moni suomalainen myytti avautuu muiden muassa mordvan runouden, Obin ja Altain traditioiden tai skandinaavien vanhojen kertomusten avulla.

Kalevalamittainen runous ei ollut yksin suomalaisten ja karjalaisten omaisuutta. Kalevalan aineksista lähes puolet löytyy myös virolaisesta kansanperinteestä. Lisäksi näitä lauluja lauloivat inkeriläiset ja vatjalaiset. Niistä muodostuu itämerensuomalaisten myyttien ja maailmanselitysten rihmasto.

Akateemikko Anna-Leena Siikala kokosi merkittävän elämäntyönsä tulokset kirjaksi itämerensuomalaisten kansojen runolaulusta, shamanismista ja suullisesti periytyvästä uskonnosta. Tämä teos on opas yhteiseen kulttuuriperintöömme.