Avainsanat: mietiskely, henkiset kokemukset, minän katoaminen, minätietoisuus

Kirja kertoo erään mietiskelijän matkasta päätepisteeseen - pysyvään tilaan ilman minuutta. "Olin sitäkin yllättyneempi ja ihmeissäni, kun useita vuosia myöhemmin saavutin pysyvän tilan, jossa ei ollut minää - ei enää ylipäätään mitään, mitä olisi voinut kutsua minäksi. Oli selvää, että olin joutunut perinteisten viitekehysten ulkopuolelle tullessani polulle, joka näytti alkavan siitä kohtaa, mihin muut mietiskelystä kirjoittaneet ihmiset olivat lopettaneet. Koska minulla oli kuitenkin varmuus siitä, että minä oli kadonnut, heräsi väistämättä kysymys: mikä oli kadonnut. Mitä minä oli? Mitä se tarkkaan ottaen oli ollut? Lisäksi heräsi tavattoman tärkeä kysymys: mitä jäi jäljelle minän väistyttyä? Matkani paljasti minulle vähitellen vastaukset näihin kysymyksiin, vastaukset, jotka oli johdettava yksinomaan henkilökohtaisesta kokemuksesta, koska ulkopuolista selitystä ei ollut luvassa." Bernadette Roberts

"Mahtava kirja, joka selventää henkisen matkan korkeampia vaiheita." - Thomas Keating

Lähes kaikissa mietiskelytraditioissa, sekä länsimaisissa, että idän suunnasta tulevissa, on mielen hiljaisuus, minän hälinän vaientaminen, se suuri tavoite. Voiko tämä hiljaisuus jäädä pysyväksi? Onko sen takana vielä jotakin? Jos, niin mitä? Jumala? Tyhjyys? Autuus? Totuus? Kannattaako pysyvää mielen hiljaisuutta ylipäätään edes tavoitella? Entäpä jos se on jotakin kokonaan ihan muuta kuin luulit? Bernadette Roberts on yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka ovat tehneet matkan minuuden tuolle puolen. Hänellä on vastaukset. Vastaukset eivät ole ehkä sellaisia, mitä odotit.

Roberts ei kirjoita tavanomaisesti. Hän ei ehdottele eikä esittele vaihtoehtoja, hän kertoo, niin kuin vain se, joka tietää ja se tieto joko lisää tai vähentää tuskaa kirjan lukijassa.

Eräs kommentti: "Bernadetten sanat kuulostavat niin todelta siksi, koska ne ovat totta!"