"Anastasia", 1. kirja "Venäjän soivat seetripuut"-kirjasarjan 10 kirjasta, kertoo tarinan ihmeellisestä ja uskomattomasta naisesta, jonka venäläinen liikemies Vladimir Megre tapasi vuonna 1995 kauppamatkallaan siperialaista Ob-jokea myöten.

Anastasia elää keskellä villiä luontoa ilman lämpimiä vaatteita, viljeltyä ruokaa tai ihmisen tekemää suojaa sopusointuisessa ja rakkaudellisessa suhteessa ympäristöönsä ja luontoon. Näyttää kuin hänellä ei olisi mitään, ja kuitenkin hänellä on kaikki, elämän runsaus, yltäkylläisyys ja rakkaus. Ja niitä hän haluaa jakaa ihmiskunnalle.

Anastasia itse kertookin olevansa viimeisiä edustajia mahtavasta, ikivanhasta sivilisaatiosta, joka kymmeniä tuhansia vuosia sitten oli levittäytynyt koko nykyisen Venäjän alueelle, ja johon kuului osia Intiasta, Kiinasta, Etiopiasta ja Egyptistä. He olivat tähtien lapsia jotka tunsivat luonnon lait ja elivät Elämän Lakien mukaisesti.

Megre vietti alun perin kolme päivää Anastasian kanssa ikimetsien syvyyksissä, ja Anastasian välittämä syvällinen, ikiaikainen viisaus, henkinen voima ja yli-inhimilliset kyvyt vaikuttivat häneen niin voimakkaasti, että hän hylkäsi entisen työnsä ja ryhtyi kirjoittamaan kirjaa Anastasiasta ja kokemuksistaan.

Anastasia kertoi Megrelle, että hän auttaisi tätä kirjoittamaan kirjan ja että kirjan tekstiin tulisi kirjain- ja sanayhdistelmiä, jotka sisältäisivät valon ja rakkauden koodeja ja vaikuttaisivat ihmisiin kohottavasti ja eheyttävästi. Anastasian sanat todellakin värähtelevät lukijan sydämessä. Hänen sanojensa viisaus ja voima herättävät muiston kauan unohduksissa olleesta viattomuuden ja puhtauden tilasta ja samalla myös ihmisen todellisesta alkuperästä Jumalan lapsena ja kanssaluojana. Ne antavat toivoa ja uskoa paremmasta tulevaisuudesta, uuden valon ja rakkauden ajan koittamisesta ihmiskunnalle ja planeetallemme.