Avainsanat: filosofia, kokonaisnäkemys, metafyysinen näkemys, pluralismi, universumi

Todellisen moneus on psykologian pioneerin ja pragmatismifilosofin William Jamesin (1842-1910) myöhäinen pääteos. Sen mukaan todellisuus ei ole yksi vaan monta. Se on elävä virta, jossa asiat limittyvät ja sekoittuvat sekä muodostavat itseään suurempia kokonaisuuksia. Se on myös hajotettavissa osiin.

Ihmiset ja kasvit sekä eläimet, planeetat ja tähdet sekä uskontojen jumalat kuuluvat kaikki samaan universumiin, joka koetaan pluralistisesti pala palalta ja aistimus aistimukselta, saavuttamatta koskaan kaiken kattavaa kokonaisnäkemystä. Vain äärellisinä olemme maailmassa kotonamme. Meidän on varottava, ettei äärettömyyksiin kurottava käsitteellinen älymme tee omasta maailmastamme asumiskelvotonta.

Oxfordin yliopistossa vuonna 1908 pidettyyn luentosarjaan perustuva teos tuo yhteen ne psykologiset, filosofiset ja uskonnolliset teemat, joita James on käsitellyt tunnetuissa teoksissaan kuten Pragmatismi ja Uskonnollinen kokemus. Viimeiseksi jääneessä teoksessaan James kehittää pluralismiksi kutsumaansa metafyysistä näkemystä, jossa maailma jakautuu yhtä moneksi ja monenlaiseksi kuin on tietoisuuksia sitä jakamassa. Pohdinnan tulos on vakuuttava ja häkellyttävän tuore: emme voi varmuudella tietää, missä aineen ja tietoisuuden raja kulloinkin kulkee.

William James lukeutuu modernin ajan merkittävimpiin ajattelijoihin. Todellisen moneus on syvällinen ja rohkea teos, jossa Jamesin pitkä filosofinen ura saa kirkkaimman kruununsa.

Kääntäjä Hannu Poutiainen on filosofian tohtori, joka toimii tutkijana Tampereen yliopistossa.