Untitled

952-9586-81-7
sid. 95 sivua
19.00 €
Unio Mystica

Paasio Harri: Riimut -viikinkien oraakkeli

 Lisää ostoskoriin

riimut, mystiikka, muinaiset kulttuurit,

Tämä kirja on syntynyt käytännön tarpeesta. Kai Aaltosen vuonna 1991 ilmestynyttä, monin osin ansiokasta ja uraauurtavaa riimuopasta Sanat ovat lohikäärmeitä ei ole enää painoksen loppumisen vuoksi ollut pariin vuoteen saatavissa.

Suomalaisia näyttävät erityisesti kiinnostavan viikinkien riimut. Tämä johtunee osittain siitä, että viimeaikainen historiantutkimus on osoittanut ainakin maamme länsi- ja etelärannikon kuuluneen Itämeren viikinkikulttuurin vaikutuspiiriin. Monet rautakautiset löydöt tukevat tätä käsitystä. On myös hyvin todennäköistä, että muinaiset esi-isämme osallistuivat viikinkien idänretkille.

Numerologian ja astrologian keinoin voidaan tutkia ihmisen luonnetta, voimavaroja sekä mahdollisuuksia. Riimut ovat konkreettisempia ja käytännönläheisempiä. Niiden avulla voimme tutkiskella vaikuttimiemme ja tekojemme suuntaa. Riimuissa on ikivanhaa ihmiskunnan kollektiivista viisautta ja ne voivat viitoittaa meille tietä monin tavoin, mutta päätökset on kunkin meistä tehtävä itse.

Viikingit olivat toimeliaita merenkulkijoita ja maanviljelijöitä. Teot olivat tärkeämpiä kuin pitkät puheet. Tästä taustasta kehittyivät riimut. Viikinkien henkeä kunnioittaen olen pyrkinyt laatimaan myös tämän teoksen mahdollisimman käytännönläheiseksi. Kunkin riimun yhteydessä on lyhyesti selvitetty myös sen taustaa symboliselta kannalta. Toivon tämän auttavan lukijaa ymmärtämään, että riimut ovat osa ihmiskunnan kulttuurien kehittymisen pitkää jatkumoa. Kun haluat määrittää sijaintisi ja suuntasi elämän merellä, kysy rohkeasti neuvoa riimuilta ja anna arvoa niiden neuvoille, vaikka ne eivät aina sinua miellyttäisikään.

RIIMUJEN HISTORIAA

Sana riimu (rune) merkitsi alunperin muinaisgermaanisella kielellä karjumista. Muinaisskandinavian kielessä sana run merkitsi salaista kirjoitusta, gootiksi sana runa merkitsi salaisuutta tai kuiskaamista. Muinaisen englannin kielen roun ja rowan merkityssisältö oli lähinnä ?kuiskattu salaisuus?. Riimuja käytettiin sekä kirjoitusmerkkeinä että maagisina merkkeinä. Tässä kirjassa käsitellään jälkimmäisiä. Viikinkien ja germaanien mytologiassa riimut yhdistetään pääjumala Odiniin (germaanien Wotan tai Wodan), joka oli inspiraation, taistelun, viisauden ja kuoleman jumala. Odin ei myyttisten tarinoiden mukaan itse keksinyt riimuja, vaan voitti ne itselleen erään kokeen kautta. Roikuttuaan yhdeksän päivää keihään haavoittamana pyhässä saarnipuussa pää alaspäin, hän lopulta sai riimut itselleen.

Riimujen historiallinen alkuperä on hämärän peitossa. Konkreettisten todisteiden vähäisestä määrästä johtuen riimujen historiallisista juurista on esitetty useita eri teorioita. Erään teorian mukaan riimut ovat kehittyneet kreikkalaisista ja roomalaisista aakkosista ajanjaksona 500 eKr.–400 jKr. Toinen teoria puolestaan esittää, että gootit kehittivät riimut etruskien käyttämistä aakkosista vuosina 200–100 eKr. Etruskit olivat Pohjois-Italiassa elänyt muinainen kansakunta. Nykyisen Itävallan ja Etelä-Saksan alueella eläneet gootit olivat ilmeisesti tiiviissä kanssakäymisessä etruskien kanssa. Tähän viittaavat tutkijoiden mukaan gootin kielellä kirjoitetut tekstit, joissa on käytetty etruskien kirjainmerkkejä.

Edellä kuvatuista teorioista poikkeaa näkemys, jonka mukaan riimumerkit kehittyivät kivi- ja pronssikausilla tehdyistä ns. Hallristningor-kaiverruksista, joita on löydetty monista paikoista Pohjois-Italiasta, eteläisestä Saksasta ja Itävallasta. Useat näistä kaiverruksista muistuttavat riimuja. Riimujen alkuperän tutkiminen on vaikeaa, koska varsinaiset säilyneet riimukirjoitukset ovat niinkin ?uusia? kuin 400-luvulta jKr. Tutkimista vaikeuttaa myös se, että löydöt on tehty varsin laajalta maantieteelliseltä alueelta Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Brittein saarilta, Islannista, Pohjanmeren saarilta, Ranskasta, Saksasta, Itävallasta ja Venäjältä. Näyttää siltä, että kirjoitusriimumerkistöjä on ollut aikojen kuluessa käytössä useampia. Laajimmin käytössä olleita kirjoitusmerkkijärjestelmiä on kolme: germaaniset, anglosaksiset ja skandinaaviset ns. futhark-riimustot, joista germaaninen on todennäköisesti vanhin.

Ensiksi mainittuun kuuluu kaksikymmentäneljä riimua. Sana futhark juontaa siitä, että germaanisen merkistön kuuden ensimmäisen kirjaimen äänneasut ovat f, u, th, a, r ja k. Tätä merkistöä käytettiin yleisesti 400–700 jKr. Pohjois-Euroopassa. Merkit on jaettu kolmeen ryhmään perheittäin (aettir), jotka on nimetty jumalien mukaan Freijan, Heimdallin ja Torin (Tyrin) riimuperheisiin.

Anglosaksista futhark-riimustoa käytettiin Britanniassa 400–1100 jKr. 900-luvulle asti riimusto käsitti kaksikymmentäkahdeksan merkkiä ja sen jälkeen kolmekymmentäkolme. Lisämerkit otettiin mukaan edustamaan niitä muinaisenglannin äänteitä, joita ei käytetty Manner-Euroopassa puhutuissa kielissä.

Kolmas pääjärjestelmä eli skandinaavinen riimusto oli käytössä koko Skandinaviassa ja Islannissa 400–1100 jKr. Skandinaavisella merkistöllä tehtyjä kirjoituksia on säilynyt kaikkein eniten. Tässä merkistössä on vain kuusitoista merkkiä. Tämä on erikoista sen vuoksi, että esimerkiksi norjan kielessä on enemmän äänteitä kuin muinaisenglannissa. Merkkien pienempi lukumäärä johtuu siitä, että tässä järjestelmässä jokainen riimu vastaa kahta tai kolmea eri äännettä.

Riimujen levinneisyys todistaa, kuinka laajalle alueelle viikingit ja muut germaanista alkuperää olevat kansat ja heimot levittäytyivät. Heidät tunnettiin individualisteina, purjehtijoina, tutkimusmatkailijoina ja ryöstöretkeilijöinä. He olivat karskia väkeä, jotka halveksivat kuolemaa. Heidän käsityksensä mukaan vanhuuteen ja sairauksiin kuolleet ihmiset joutuivat maanalaiseen, hämärään ja kolkkoon kuoleman valtakuntaan, jota hallitsi synkeä Hel-jumalatar. He ihailivat miehiä, jotka kuolivat taistelussa. Kaatuneet soturit pääsivät pääjumala Odinin loisteliaaseen kartanoon Valhallaan. Pitkien purjehdusten ja uusille alueille muuttamisen rasitukset eivät pelottaneet heitä. He vaelsivat yli Euroopan ja purjehtivat aina Pohjois-Amerikkaan ja Venäjälle asti.

Riimujen käyttö sekä kirjoitus- että maagisina merkkeinä jatkui aina 1100-luvulle asti. Kristinoppi suhtautui kansojen alkuperäisiin uskontoihin tuomitsevasti ja sen vuoksi myös riimut katsottiin kirkon piirissä paholaisen merkeiksi. Ylimykset kääntyivät kristityiksi Pohjois-Euroopassa osittain miekan avulla tehdyn pakkokäännytyksen ansiosta, mutta osittain myös sen vuoksi, että kristinoppi tuntui tarjoavan varmemmat takuut kuolemanjälkeisestä elämästä kuin alkuperäiset uskonnot. Kansa harjoitti alkuperäisiä uskontojaan vielä avoimesti 1100-luvulle saakka. Salaisesti riimuja on käytetty aina 1600-luvulle asti. Norjassa, Ruotsissa ja Suomen länsirannikolla ns. riimusauvat olivat kalentereina monien maanviljelijöiden käytössä vielä viime vuosisadalla. Synkemmissä merkeissä riimut olivat natsien käytössä 1930- ja 1940-luvuilla. Heidän tapauksessaan voidaan tietysti puhua riimusymbolien väärinkäytöstä.

Mielenkiintoista riimuissa on se, että ne edustavat tietyllä tavalla hyvin ekologista maailmankatsomusta. Riimuthan ovat omalla tavallaan luonnon ja luonnonvoimien symboleja. Ne korostavat asioiden ja tapahtumien luonnollista järjestystä. Riimujen filosofian mukaan jumalatkin ovat osa luontoa, kukaan heistä ei yksinään kykene hallitsemaan sitä.

Riimuja käyttivät pääasiassa maanviljelijät, merenkulkijat ja metsästäjät. Sen vuoksi ne ovat myös hyvin käytännönläheisiä. Luontaiselinkeinoissa mitään ei saa ilmaiseksi, kaikella on hintansa. Oma hyvinvointi ja eloonjääminen ovat myös riippuvaisia yhteisön hyvinvoinnista, joten riimutkin korostavat antamisen ja saamisen välistä tasapainoa sekä tiettyä vastuuta yhteisöä kohtaan.

Viikinkiajan maailmassa ihmisiä uhkasivat muun muassa hallitsemattomat luonnonvoimat ja yllättävät vihollisten hyökkäykset. Kuolema kulki aina vierellä. Tähän kaoottiseen tilanteeseen riimut toivat omalta osaltaan järjestystä auttaen ihmisiä jollakin tavalla ymmärtämään luonnon lakeja. Riimut voivat auttaa nykyihmistäkin saamaan intuitiivista tietoa asioiden luonnollisesta järjestyksestä ja auttavat järjestämään ajatuksiamme kun tunnemme olevamme sisäisesti epätasapainossa.

Arvostele itse tämä teos

sid. 572 sivua
29.00 €

Harris Joanne: Riimut

PAINOS LOPPUUNMYYTY

riimut, fantasia,

Mahtava seikkailu taianomaisessa riimujen maailmassa

Maddy Smithin maailmassa Järjestys pitää valtaa. Kaaoksen, taian, unen, vanhojen jumalten ja taruolentojen kerrotaan kadonneen maailmasta vuosisatoja sitten.

Mutta Maddy ja hänen ystävänsä Yksisilmä tietävät, että pieni pala taikaa on säilynyt - riimumerkki Maddyn käsivarressa on todiste vanhan taian elinvoimasta.

Kun uuden ja vanhan välille uhkaa syttyä sota, Yksisilmä lähettää Maddyn etsimään Kuiskaajaa, salaperäistä jumalten ajalta peräisin olevaa esinettä. Pystyykö Maddy löytämään omat voimansa ja selvittämään riimumerkin perimmäisen tarkoituksen? Onko riimujen taikuus tarpeeksi vahvaa nousemaan Järjestystä vastaan?

Arvostele itse tämä teos

pokkari 572 sivua
11.00 €

Harris Joanne: Riimut

 Lisää ostoskoriin

riimut, fantasia,

Mahtava seikkailu taianomaisessa riimujen maailmassa

Maddy Smithin maailmassa Järjestys pitää valtaa. Kaaoksen, taian, unen, vanhojen jumalten ja taruolentojen kerrotaan kadonneen maailmasta vuosisatoja sitten.

Mutta Maddy ja hänen ystävänsä Yksisilmä tietävät, että pieni pala taikaa on säilynyt - riimumerkki Maddyn käsivarressa on todiste vanhan taian elinvoimasta.

Kun uuden ja vanhan välille uhkaa syttyä sota, Yksisilmä lähettää Maddyn etsimään Kuiskaajaa, salaperäistä jumalten ajalta peräisin olevaa esinettä. Pystyykö Maddy löytämään omat voimansa ja selvittämään riimumerkin perimmäisen tarkoituksen? Onko riimujen taikuus tarpeeksi vahvaa nousemaan Järjestystä vastaan?

Arvostele itse tämä teos

15.00 €

Rune Cards

PAINOS LOPPUUNMYYTY

riimut, tarotcards, wisdom cards,

Writers as early as Tacitus told of the oracular practices of the old Germanic peoples and of the rune-staves that were used for the purpose: pieces of wood specially carved for each question (often beautifully made from yew wood), which were cast onto a white linen cloth. Each rune had a whole series of meanings and connections and according to how they appeared in relation to each other, an answer would be found to a question concerning destiny or the course of the future.

The runes were holy signs and symbols that were used for secular purposes (official and personal communications, epitaphs, commercial calculations, and even as graffiti) as well as for sacred and magical reasons.

It is often said amongst initiates in the art, that the runes whisper wisdom, and indeed these simple but impressive symbols can be used to provide valuable indications in matters of destiny and to open the way to possibilities that one might never have considered without a runic oracle.

If you do not yet have any experience in the practical side of consulting the runes, then before asking a question, you should first attune yourself to the individual runes. This is well worth the effort as it means that you will be able to interpret the symbols with greater certainty and will save yourself a lot of looking-up.

At the same time, the runes demand a certain sensitivity. They will defy a purely logical interpretation; they need to be "brought to life" by the questioner and bound up in his or her life and in the particular circumstances of the question. The best way to do this is with profound meditation.

Look at each rune for a while, without thinking of anything in particular. Now read the rune verse aloud several times, and while you do this, you should try not to think about its meaning. These verses are not riddles that need to be solved, but rather are verbal images that are meant to be grasped intuitively.

The verses used for the individual runes have been taken from the following three sources: Odins Runenspruche (also known as Odins Zauberspruche) from the Elder Edda, The Anglo-Saxon Runic Poem, and the Icelandic Runic Poem.

Nigel Campbell Pennick

Arvostele itse tämä teos

20.50 €

Haindl Hermann: Haindl Rune Oracle

PAINOS LOPPUUNMYYTY

riimut, mystiikka, tarotcards,

The runes are mystic characters of an "alphabet" whose history stretches back into times quite different from the present, some 2,200 years ago. Today, the runes have outgrown their original socio-cultural milieu and have become an established part of "world culture." Unlike many esoteric and magical traditions, the runes are not and have never been controlled by centralized authority: there is no priesthood of runecraft. This makes rune studies a very open area. There is a body of generally-accepted authentic lore, and also a considerable body of myth and speculation. These are contained in a number of books and in the systems of rune-using derived from them.

In many parts of the world today, there are practitioners of runic divination, runic astrology, runic numerology, runic cryptography, runic meditation, runic exercises, rune magic, and runic art. This healthy diversity attests to the continuing vitality of the runes, almost two and a half millennia after their inception. In a divination, the way in which the runic cards fall can give an experienced rune-user a great deal of information. One's question may only be a beginning: the runes may well reveal information and insights which the querent did not suspect. Often, the runes can reveal to the inquirer.

Unconscious information which may come as a great surprise. That is their primary function. But, as with the other great esoteric systems of the world, the most profound wisdom of the runes cannot be expressed in words at all. Hermann Haindl's paintings for the cards are a pictorial vision of those runic qualities which are only partially expressible in words. They show us that, at the most fundamental level, the runes serve as a mirror of the level of our own spiritual development, and our own state of harmony with other human beings and the world in general.

Nigel Campbell Pennick

Arvostele itse tämä teos

nid. 129 sivua
17.00 €

Thorsson Edred: Runecasters Handbook

PAINOS LOPPUUNMYYTY

riimut,

The author of best-selling Futhark: A Handbook of Rune Magic and Runelore takes you deeper into the heart of the runecaster's art, specifically, runic divination. The word rune means "mystery," and casting the runes enables the runecaster to penetrate the mystery of the relationship between the gods and humans, and between internal and external environments. Strongly loyal to the ancient traditions, Edred Thorsson traces the evolution of runecasting to the present in order to restore runework to its historical, spiritual, and cosmological significance. Thorsson shows you:

• how to make your own runes
• how to load the rune with numinous power
• how to prepare the optimum setting for a rune reading
• how to prepare yourself psychologically and spiritually for casting the runes.

The book is complete-including general rune meanings, divinatory tables, the positive and negative aspects of each rune, its linguistic component and phonetic value. Thorsson provides runic layouts and sample readings, as well as alternative ways to cast lots and answer yes/no questions. In each case, he is explicit, precise, and generous-he trusts the runecaster's art and the integrity of the runecaster who is new to the craft. This volume is sure to restore runecasting to its position as a sacred art.

Arvostele itse tämä teos