Untitled

nid. 83 sivua
10.00 €

van den Eerenbeemt Noud: Heiluri, Kristallipallo ja Taikapeili

 Lisää ostoskoriin

heilurit,

Maagikot ja okkultistit ovat vuosisatoja käyttäneet heilureita, kristallipalloja ja taikapeilejä. Kirja sisältää esoteerisen loosin salaisista ohjeista poimittua tietoa ja perehdyttää lukijaa näiden voimallisten maagisten apuvälineiden käyttöön.

Heiluri, kristallipallo ja metallinen taikapeili ovat erinomaisia maagisia apuvälineitä, sillä niiden avulla voidaan selittää ihmisyksilöön liittyviä salattuja asioita ja ilmiöitä sekä siten lisätä niitä koskevia tietoja ja voimia. Heilurin ja kristallipallon sekä taikapeilin välillä on huomattava ero niiden alkuperän ja käyttötarkoituksen suhteen. Heiluri on kehittynyt toisesta maagisesta välineestä, taikavarvusta, joka kykenevän käyttäjän käsissä ilmaisee maanalaisten mineraalien tai veden olemassaolon eriasteisten värähtelevien liikkeittensä avulla. Antiikista lähtien (esimerkiksi Ciceron ja Tacituksen kertomukset) miltei nykyaikaan asti (Agricola, Robert Boyle, Locke, jne.) ei tämän menetelmän luotettavuutta ole juuri epäilty. Taikavarvulla oli erityisen huomattava osa muun muassa Harzin vuoristossa Sudeeteilla tehdyissä kaivauksissa. Taikavarvulla on lisäksi löydetty lähde- ja kaivopaikkoja. Yhden tämän alan tunnetuimmista asiantuntijoista, pappismiehen ja luonnonfilosofin P. de Vallemontin (1649-1721) mukaan taikavarpu korvaa luonnollisella tavalla ihmisiltä nykyisin kadonneen mutta eläimillä yhä olevan vaiston, jonka avulla voidaan löytää vettä maanpinnan alta aina tarvittaessa. Taikavarpua on käytetty myös luolatutkimuksessa: esimerkiksi vuonna 1920 "Le Grand Roc" -nimellä tunnettu kuuluisa luolaryhmä löydettiin Eyzies-de-Tayacissa Dordognessa taikavarpuasiantuntija A. Viren antamien viitteiden perusteella.

Koska taikavarpu sopii muotonsa, kokonsa, herkkyysasteensa ja toimintatapansa ansiosta parhaiten käytettäväksi ulkoilmassa, on syntynyt tarve kehittää maaginen apuväline, jolla olisi sisätiloissa käytettynä taikavarvun kaltaiset ominaisuudet. Niinpä on kehitetty heiluri. Se koostuu tavallisesti pitkästä ja ohuesta raskasta painoa kannattavasta langasta; painon muoto voi vaihdella pallosta, lieriöstä, kartiosta ja kiekkomaisesta levystä kierukkaan. Sen jälkeen kun Paracelsus 1500-luvun alussa otti magiassa käyttöön sanan "sideerinen" kuvaamaan asioita ja ilmiöitä, jotka aiheutuvat ei-havaittavissa olevista voimista, heiluria on kutsuttu "sideeriseksi heiluriksi". Heilurin runko on tavallisesti tehty metallista, mieluummin seitsemän planetaarisen metallin seoksesta, jotta saavutettaisiin neutraalisuus heilurin käyttäjän ja kohteen välillä. Toisin kuin toiminnaltaan sangen hidas ja vaikeasti hallittava taikavarpu heiluri on erittäin nopea "vieraat" tai häiritsevät vaikutukset rekisteröivä instrumentti, jota herkkyydessään voidaan verrata tuulimittariin. Taikavarpua käytetäänkin pääasiassa pitkään kätkössä olleiden voimavarastojen (vesilähteiden, mineraalien) ilmaisemiseen, kun taas heilurin käytön tarkoituksena on saada selville uudet häiritsevät elementit, esimerkiksi sairaudet. Lyhyesti sanoen taikavarvulla on luova ja heilurilla korjaava vaikutusalue.

Mitä taas heilurin käytön luotettavuuteen tulee, niin tosiasiat puhuvat puolestaan. Muinaisista ajoista asti heiluria on käytetty menestyksellisesti teollisiin, lääketieteellisiin ja jopa sotilaallisiin tarkoituksiin. Ranskassa "radiesteetikkoa" pidetään alansa asiantuntijana ja hänen neuvonsa otetaan huomioon tasavertaisina muiden spesialistien neuvojen kanssa, eikä hänen apuunsa yleensä turvauduta vasta viimeisenä hätäkeinona.

On valitettavaa, että Tarot-korttien käyttöä ei ole riittävästi liitetty taikavarvun tai heilurin avulla tehtyihin tutkimuksiin. Koska Tarot-kortit ilmaisevat tarkasti persoonallisuutemme laadun sekä henkistä minäämme hallitsevat tietoisuudentilat, ne kykenevät siten antamaan luotettavaa lisätietoa tällaista tutkimustyötä varten.

Koehenkilö asettaa vasemman kätensä pöydälle. 22 "Suuren Arkanan" muodostavaa Tarotkorttia laitetaan sitten yksitellen pöydälle muutaman senttimetrin päähän hänen kädestään. Koehenkilön suhde kuhunkin korttiin voidaan tämän jälkeen saada selville pitämällä heiluria muutamien senttien korkeudella käden ja Tarotkorttien välissä. Tällöin on kolme mahdollisuutta. Heiluri voi ensinnäkin heilahtaa edestakaisin suorassa kulmassa kättä ja korttia yhdistävään kuviteltuun linjaan nähden erottaen nämä selvästi toisistaan. Tässä tapauksessa kortti asetetaan syrjään eikä sitä oteta enää huomioon. Koehenkilön persoonallisuuden ja Tarotkortin ilmaiseman tietoisuudentilan välillä ei tällöin ilmeisestikään ole mitään yhteyttä. Toisena mahdollisuutena on se, että heiluri heilahtaa kättä ja korttia yhdistävää kuviteltua linjaa pitkin liittäen ne selvästi toisiinsa. Tässä tapauksessa kortti asetetaan erikseen syrjään. Kolmanneksi on mahdollista, että heiluri tekee ympyrää käden ja kortin välissä. Tämä ilmaisee niiden yhteyden, ja kyseinen kortti paljastaa koehenkilössä voimakkaimmin vallitsevan tajunnantilan tuolla hetkellä. Myös tämä kortti asetetaan syrjään.

Kun sama menettely on toistettu kaikkien 22 kortin osalta, saadaan selville niiden kokonaisnumero, joka sitten pelkistetään numerologiseksi perusluvuksi. Näin löydetään koehenkilön persoonallisuutta tai koetilanteen luonnetta tuona hetkenä parhaiten edustava Tarot-kortti. Tämän menetelmän menestyksekästä käyttöä varten olisi heilurin käyttäjän oltava mahdollisimman puolueeton eli hänen siis pitäisi luopua kaikista ennakkoluuloistaan ja mieltymyksistään. Ellei näin menetellä, ei heiluri heilahda vapaasti tilanteen edellyttämällä tavalla eikä oikeaa tulosta saavuteta.

TAIKAPEILIT JA KRISTALLIPALLOT

Toisaalta heilurin sekä toisaalta kristallipallon ja taikapeilin alkuperän ja tarkoituksen välillä on tietty ero. Kristallipallon ja taikapeilin käyttö ei ei ole saanut alkuaan halusta löytää kätkettyä, vaan siitä havainnosta, että jotakin katsomalla jonkin aikaa niiden kiiltävään pintaan ihminen kadottaa tajuntansa ja tahdonalaisen toimintansa. Tätä transsitilaa seuraa usein selvänäköisyys ajan ja paikan suhteen, joka koetaan yleensä miellyttävänä. Tämän titan luultiinkin alun perm aiheutuvan loistavan kohteen maagisista ominaisuuksista, sillä kivet, metallit, lammikot ja joet oli pyhitetty jumalille tai demoneille. Vähitellen alkoi kuitenkin voittaa alaa käsitys, että transsin aiheutti ihminen itse keskittymällä kyseiseen kohteeseen ja että ilmiö voitiin siten synnyttää harjoituksen avulla.

Itse asiassa tämä merkitsi hypnoosin liittyvän unissakävelyn Aristoteleen, Pliniuksen, ja siihen arvon tunnustamista. Avicennan sekä Albertus Magnuksen tekemien kokeiden jälkeen etevä jesuiitta Athanasius Kircher (1601-80) selvitti käytännössä ensimmäisenä keskittymiseen, mielen erottamiskykyyn ja hallusinaatioihin liittyviä monimutkaisia ilmiöitä teoksessaan Ars Magnetica. Vähintään yhtä tunnettu Paracelsus (14931541) oli Bata vuotta aiemmin arvostellut uskonnollisiin seremonioihin sisältyvää hölynpölyä, jota oli vähitellen kerääntynyt kristallipallosta katsomisen ympärille. Paracelsus korosti hieman myöhemmin eläneen belgialaisen alkemistin J. van Helmontin (1577-1644) tavoin, että selvänäköisyys aiheutui ihmisen sisäisistä magneettisista voimista, magnes microcosmi, eikä mistään maagisista rituaaleista. Silti nykyisinkin kristallipallosta katsomista edeltävät usein salaperäiset rituaalit, joissa käytetään miekkoja, kynttilöitä, suitsukkeita jne. ottaen tietenkin huomioon myös sopivat astrologiset ajankohdat.

Näyttää todennäköiseltä, että kristallipallojen käyttö ei liittynyt ihmiskunnan ensimmäisiin itsehypnoottisiin kokeiluihin. Transsitila saavutettiin aluksi keskittämällä katse jalokiviin (etenkin berylliin), sormuksiin, metallipikareihin sekä erityisesti läpinäkyviin vettä sisältäviin esineisiin (maljoihin). Kristallipallot tulivat käyttöön vasta renessanssiajalla, jolloin hypnoottisia tiloja ja näynomaisia hallusinaatioita alettiin saavuttaa keskittymällä soikionmuotoisiin, puhtaasta kristallista valmistettuihin palloihin. Lääkärit suhtautuivat yleensä epäillen siihen selittämättömään tosiasiaan, että tällaisten hallusinaatioiden aikana nähdyt tapahtumat näyttivät joko jo tapahtuneen tai Bitten sattuivat myöhemmin kyseisellä paikalla tai jossain muualla. Poikkeuksen tästä tekivät Mesmerin (17341815), "hypnoosin isän" J. Braidin (1795-1860) sekä Breuerin opettajan ja Freudin edelläkävijän, professori Charcotin (1825-93) kaltaiset lääkärit, jotka vahvistivat oikeiksi aiemmin saadut tämän alan tutkimustulokset ja käyttivät lisäksi hypnoosia pohjana tai olennaisena osana kehitellessään ihmisten käyttäytymisen syihin sekä sen korjaamiseen liittyviä teorioitaan.

Taikapeilillä on sama alkuperä ja tarkoitus kuin kristallipallolla, siis selvänäön saavuttaminen itsehypnoosin avulla loistavaa pintaa katselemalla. Myös sen käyttöolot ovat hyvin samankaltaiset, sillä taikapeilistä katsomiseen on aina liittynyt rituaaleja, joiden tarkoituksena on tehdä kyseinen ennustaja valppaaksi ja vastaanottavaisemmaksi.

Nämä metallista tai grafiitista tehdyt peilit ovat korvanneet aiemmin käytetyt jalokivet, sormukset ja kristallipallot. Peilien keskimääräinen läpimitta on 7,5 cm. Niiden lukuisista, erittäin tarkoista valmistusohjeista (joita oli jo keskiajalla) ilmenee, että niillä oli hyvin tärkeä merkitys ennustamisessa. Peiliä pidettiin tärkeämpänä kuin itse ennustajaa. Aivan samoin kuin jalokiviä ym. käytettäessä katsottiin saavutetun transsitilan johtuvan itse peilistä eikä niinkään käyttäjän sielullisista ominaisuuksista. Vasta Katariina de Medicin hovimaagikon Nostradamuksen (1503-66) ajoista lähtien on alettu ymmärtää (taaskin Paracelsuksen ansiosta), että selvänäköisyys riippuu olennaisesti henkilön omasta psyykestä.

Tämä tilanne on viime aikoihin asti pysynyt sangen muuttumattomana. Luonteeltaan kehittymätön ennustaja on tuntenut itsensä yhä suuremmassa määrin riippuvaiseksi kristallipallosta ja taikapeilistä sekä yrittänyt jatkuvasti saada nämä maagiset välineet suosiollisiksi itselleen rituaalien tai uhrien tai molempien avulla. Tällaisiin henkilöihin lukeutuvat myös ns. henkienmanaajat, jotka eivät usko itse olevansa selvänäköisiä, vaan luulevat saavansa nykyhetkeä, menneisyyttä ja tulevaisuutta koskevat tietonsa henkiolennoilta. Onneksi tällaiset ihmiset ovat sangen harvinaisia nykyaikaisessa okkultismissa. Useimmat esoteeriset koulut painottavat sitä, että ihminen itse "näkee" näitä asioita ja että hänen on saatava oikeaa ohjausta, opastusta ja valmistusta ennen kristallipallon ja taikapeilin käyttöä turvautumatta mihinkään seremonioihin tai henkiolentoihin. Sama koskee tietenkin myös heilurin käyttöä, mutta siinä aistiharhojen vaara on kuitenkin vähäisempi.

Paljon salaisia asioita paljastuu niiden ihmisten katseelle, jotka käyttävät näitä kolmea maagista välinettä taitavasti, harkitusti ja tarkoituksenmukaisesti. Koska tämä tieto voi antaa meille levollisuutta ja mielenrauhaa nykyisessä hullussa ja keinotekoisessa yhteiskunnassamme, on heilurin, kristallipallon ja taikapeilin käytöllä yhä merkitystä.
– W.N. Schors

Arvostele itse tämä teos

nid. 122 sivua
13.00 €

Graves Tom: Pendulum Dowsing

 Lisää ostoskoriin

heilurit,

Divining tools, such as the pendulum or dowsing rods, have been used since ancient times for many purposes. Some of these are very practical, such as the search for underground water or minerals. Others are more unusual. The Elements of Pendulum Dowsing explains: what you can use dowsing for what a pendulum is how you dowse the connection between dowsing and the mind.

Arvostele itse tämä teos

nid. 91 sivua
10.00 €

Jurriaanse: The Practical Pendulum Book

 Lisää ostoskoriin

heilurit,

• What kind of job is best for you?
• What's keeping you from getting ahead?
• Which gemstones should you wear?
• What color is right for you?
• Which herbal remedies would benefit you most?

Find the answers to these and many more questions with this practical book! The Practical Pendulum Book provides a compact introduction to how to use the pendulum, and provides 38 pendulum charts so you can find answers to daily questions about finance, health, herbs, colors, gems, marriage, vacation plans and more. This is the first English translation of the work of D. Jurriaanse, Belgian theosopher and occultist, and a well-known healer who worked with the pendulum for over sixty years.

Arvostele itse tämä teos